Koronapandemian myötä etäopetukseen siirtyminen lisäsi itsenäisen työskentelyn määrää ja vähensi opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta, mikä puolestaan heijastui opiskelun kuormittavuuteen ja siten myös opiskeluhyvinvointiin. Pandemian aikana joka kolmas suomalainen korkeakouluopiskelija kärsi ahdistus- tai masennusoireista, ja yli 40 %:lla opiskelijoista esiintyi opiskelu-uupumusta (Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus, 2021).
Opiskelijat pyrkivät selviytymään pandemian aiheuttamasta stressistä erilaisin hallintakeinoin. Kasvatus-lehdessä julkaistussa tuoreessa tutkimuksessamme tarkastelimmekin, missä määrin yliopisto-opiskelijat ylipäänsä kokivat etäopetukseen siirtymisen seurauksena opintoihinsa liittyvää stressiä, minkälaisia hallintakeinoja he sovelsivat tilanteesta selviytyäkseen, ja kuinka hyvin he kokivat palautuvansa opiskelun aiheuttamasta kuormituksesta pandemian aikana.
Miten tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa selviää opiskelija, joka normaaleissa opiskeluolosuhteissakin vaatii itseltään täydellisyyttä ja on tyytymätön suorituksiinsa?
Etäopetukseen siirtymisen myötä muuttuneet opetus- ja opiskelutavat heijastunevat myös opiskelijoiden tavoitteisiin ja siihen, missä määrin niiden saavuttaminen tai saavuttamatta jääminen aiheuttavat huolta. Etenkin, kun opiskelijat eroavat tässä suhteessa jo lähtökohtaisesti toisistaan.
Miten tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa selviää opiskelija, joka normaaleissa opiskeluolosuhteissakin vaatii itseltään täydellisyyttä ja on tyytymätön suorituksiinsa? Entä opiskelija, joka ei tavallisesti kanna huolta omista aikaansaannoksistaan tai tavoittele parhaimpia suorituksia?
Tämän tutkimuksen taustalla oli ajatus, että perfektionistiset taipumukset eli se, kuinka vaativia tavoitteita opiskelija itselleen asettaa (perfektionistiset pyrkimykset) ja missä määrin hän kokee ne saavuttaneensa (perfektionistiset huolet), saattaisivat osaltaan selittää opiskelijoiden eroja siinä, miten pandemian seuraukset koetaan opinnoissa ja millä keinoin tilanteessa pyritään selviämään. Selvitimme siis sitä, minkälaisia perfektionismiprofiileja voidaan tunnistaa yliopisto-opiskelijoilla pandemian alussa ja miten perfektionismiprofiilit ovat yhteydessä stressikokemuksiin, hallintakeinoihin ja opiskelun aiheuttamasta kuormituksesta palautumiseen.
Tutkimus on osa laajempaa Itä-Suomen, Turun ja Helsingin yliopistoissa toteutettua Yliopisto-opiskelijoiden motivaatio ja hyvinvointi -hanketta (Niemivirta, Viljaranta, Tuominen, Hirvonen, & Juntunen, 2020–2023). Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin touko-kesäkuussa 2020, jolloin 737 eri alojen yliopisto-opiskelijaa vastasi sähköiseen kyselyyn.
Stressi, hallintakeinot ja palautuminen pandemian alussa
Keskimäärin yliopisto-opiskelijat kokivat pandemian alussa enemmän haastestressiä (esim. aikapaineita ja työmäärään liittyvää kuormitusta) kuin haittastressiä (esim. turhan työn ja edistymättömyyden aiheuttamaa kuormitusta). Aiemmassa tutkimuksessa yliopisto-opiskelijat kokivat enemmän stressiä oppilaitosten sulun aikana keväällä 2020 verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan (Elmer ym., 2020). Hallintakeinoista tyypillisimpiä olivat tulostemme mukaan tilanteen hyväksyminen, myönteinen tilannetulkinta ja suunnitelmallinen toiminta. Hieman yllättäen muiden tukeen ja apuun turvauduttiin vähiten. Toisaalta pandemian alkuvaiheessa tilanne oli kaikille uusi, ihmiset eristäytyivät, eikä etänä toimivia verkostoja välttämättä ollut vielä saatavilla.
Noin 54 % vastaajista arvioi palautuneensa opiskelun aiheuttamasta kuormituksesta tavanomaista heikommin, 30 % tavanomaisesti ja 16 % tavanomaista paremmin.
Noin 54 % vastaajista arvioi palautuneensa opiskelun aiheuttamasta kuormituksesta tavanomaista heikommin, 30 % tavanomaisesti ja 16 % tavanomaista paremmin. Pandemian alkuvaiheen aiheuttama yleinen epävarmuus ja huoli, nopea siirtyminen uusiin opetus- ja opiskelutapoihin sekä itsenäisen työskentelyn lisääntyminen saattavat selittää sitä, miksi enemmistö opiskelijoista koki palautuneensa tavanomaista heikommin. Toisaalta osa koki palautuneensa jopa tavanomaista paremmin, mikä voi johtua siitä, että osalle opiskelijoista etäopiskelu saattoi olla arjen muun järjestelyn näkökulmasta helpotus ja saattoi mahdollistaa esimerkiksi pidempiä yöunia ja enemmän aikaa harrastuksille. Poikkeustilanne ei siis suinkaan koskettanut kaikkia samalla tavoin.
Yliopisto-opiskelijoiden perfektionismiprofiilit
Tunnistimme neljä erilaista perfektionismiprofiilia (ks. kuvio). Yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa suurin ryhmä oli kunnianhimoiset (36 %), joiden profiilia luonnehti suhteellisen kovat perfektionistiset pyrkimykset mutta vähäiset huolet. Seuraavaksi suurinta ryhmää, perfektionisteja (25 %), kuvasivat muihin verrattuna hyvin korkeat pyrkimykset ja niihin samanaikaisesti liittyvät huolet. Sen sijaan kolmannen ryhmän, ei-perfektionistien (24 %), profiilia luonnehti suhteellisen matalat perfektionistiset pyrkimykset ja hyvin vähäiset huolet. Viimeisen ryhmän profiilissa korostuivat keskimääräistä korkeammat huolet, vaikka perfektionistiset pyrkimykset olivat suhteellisen matalia. Tämä huolestuneiksi (15 %) nimetty ryhmä oli kuitenkin pienin.
Perfektionismiprofiilien yhteys stressiin, hallintakeinoihin ja palautumiseen
Tulostemme mukaan huolia korostavat ryhmät – perfektionistit ja huolestuneet – kokivat sekä haaste- että haittastressiä enemmän kuin muut. Opiskelijat, joilla tavoitteet olivat korkealla – kunnianhimoiset ja perfektionistit – suosivat hallinta- ja selviytymiskeinoina suunnitelmallista toimintaa. Tilanteen hyväksyminen tai sen tulkitseminen positiivisessa valossa olivat tyypillisiä hallintakeinoja kaikille, mutta erityisesti opiskelijoille, joilla oli vähiten huolia (kunnianhimoisille ja ei-perfektionisteille). Lisäksi perfektionistit arvioivat palautuvansa opiskelun aiheuttamasta kuormituksesta muita heikommin.
Kunnianhimoisten ja perfektionistien osuus 60 % yliopisto-opiskelijoista
Korkeita tavoitteita asettava kunnianhimoisten ryhmä edusti yliopisto-opiskelijoiden tyypillisintä profiilia, johon kuului yli kolmannes opiskelijoista. Myös toiseksi suurin ryhmä korosti korkeaa tavoitetasoa, mutta tällä perfektionistien ryhmällä tavoitteisiin yhdistyivät omiin suorituksiin liittyvät huolet, kriittisyys ja tyytymättömyys. Näiden kahden hyvin tavoitteellisen ryhmän osuus oli jopa 60 % yliopisto-opiskelijoista, mikä tuntuukin loogiselta ottaen huomioon yliopisto-opintojen selektiivisen ja vaativan luonteen.
Huolestuneiden ryhmään, jota luonnehtivat keskimääräistä korkeammat huolet ja matalammat pyrkimykset, kuului vain 15 % yliopisto-opiskelijoista. Tämä on mielenkiintoista, sillä lukiolaisilla huolestuneiden on havaittu olevan tyypillisin profiili. Tämä kertonee lukiolaisten paineista pärjätä opinnoissa parantaakseen jatko-opintomahdollisuuksia, mikä varmasti lisää lukiolaisten suorituksiin liittyviä huolia.
Osa opiskelijoista alttiimpia etäopetuksen kielteisille seurauksille
Tuloksemme osoittavat, että opiskelijat kokevat pandemian kaltaisen poikkeustilanteen eri tavoin, riippuen muun muassa siitä, kuinka kovia tavoitteita he asettavat ja miten he asennoituvat niiden saavuttamiseen. Yliopisto-opiskelijan huoli omista suorituksistaan ja tyytymättömyys niihin linkittyvät opiskelutilanteen kuormittavaksi kokemiseen ja heikkoon palautumiseen. Etenkin kovien tavoitteiden ja niitä koskevien huolten yhdistelmä vaikuttaa muodostavan riskitekijän opiskelijan hyvinvoinnille. Osa opiskelijoista saattaa siis olla alttiimpia etäopetuksen kielteisille seurauksille, minkä takia yksilöllisten erojen tunnistaminen ja ymmärtäminen on tärkeää erilaisissa poikkeustilanteissa.
Etenkin kovien tavoitteiden ja niitä koskevien huolten yhdistelmä vaikuttaa muodostavan riskitekijän opiskelijan hyvinvoinnille.
Opiskelijoiden hyvinvointia saattaisi tukea vähäisempi suorituskeskeisyys, realististen tavoitteiden asettaminen ja omista saavutuksista iloitseminen. Yliopistoissa tulisi kiinnittää huomiota siihen, minkälaista ohjausta tai tukea opiskelijoille voisi pandemian jälkeisenä aikana tarjota tavoitteiden asettamisessa, omiin suorituksiin suhtautumisessa ja jaksamisessa. Tässä esimerkiksi opintopsykologipalveluilla voisi olla tärkeä rooli.
Yliopistoissa tulisi kiinnittää huomiota siihen, minkälaista ohjausta tai tukea opiskelijoille voisi pandemian jälkeisenä aikana tarjota tavoitteiden asettamisessa, omiin suorituksiin suhtautumisessa ja jaksamisessa.
Yliopistoissa olisi hyvä pohtia myös mahdollisuuksia tarjota opintoihin joustavia, personoituja ratkaisuja, jotta erilaisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien opiskelijoiden oppimista, opiskelua ja hyvinvointia voitaisiin tukea mahdollisimman hyvin. Onkin viitteitä siitä, että esimerkiksi eri tavoin motivoituneilla yliopisto-opiskelijoilla on erilaisia toiveita opetuksen toteuttamisesta jatkossa: heikosti motivoituneet ja kuormittuneet kaipasivat pandemian jälkeen takaisin lähiopetukseen, kun taas myönteisesti motivoituneet toivoivat voivansa jatkaa opintojaan edelleen etänä. Mikäli joustoja ja yksilöllisiä ratkaisuja tavoitellaan etäopiskelua hyödyntämällä, on opiskelijoiden hyvinvointia ja opintojen etenemistä syytä seurata aktiivisesti, jotta opiskelijat pystyvät aidosti etenemään yksilöllisiä opintopolkujaan jäämättä yksin ja vaille tukea.
Tutkimus on julkaistu Kasvatus-lehdessä:
Tuominen, H., Hirvonen, R., Juntunen, H., Viljaranta, J., & Niemivirta, M. (2023). Tavoitteet ja huolet koronapandemian aikana: Perfektionistiset taipumukset opiskelustressin ja siitä selviämisen selittäjänä. Kasvatus, 54, 5–22. https://doi.org/10.33348/kvt.130129
Hyväksytty käsikirjoitus luettavissa PsyArXiv-palvelussa: https://psyarxiv.com/uxg38
Comments